Pönö-logo

Artikkelit

Pönötyksen ja sen signaloinnin sietämätön raskaus

Pönötys ja pönötysvapaus tulevaisuuden ennakoinnin ja systeemiteorian valossa
Jari Kaivo-oja
Tiivistelmä

Tässä tekstissä tavoitteenani on tarkastella pönötystä suhteessa sosiaaliseen ja yhteisölliseen maailmaan mutta myös systeemiseen tasoon ja systeemiteoriaan sekä nähdä pönötysilmiön koko mittava laajuus yhteiskunnan eri kentillä. Tuon kirjoituksessa myös esille hypoteesin ja havainnon yhteiskunnallisessa toiminnassa ja päätöksenteossa ilmenevästä pönötyssokeudesta. Pönötyssokeus kytkeytyy usein rajoitettuun ymmärrykseen organisaatioiden siglanointi- ja vuorovaikutusprosesseista.

Riskit pönötyssokeuteen liittyen perustuvat usein eri toimijoiden rajoittuneeseen näkemykseen yhteiskunnallisten järjestelmien luonteesta ja mahdollisuuksista sekä kyvyttömyyteen tunnistaa pönötykseen liittyviä sosiaalisia konteksteja ja vuorovaikutusrakenteita. Nykyistä kriittisempi, kokonaisvaltaisempi ja johdonmukaisempi ajattelu olisikin toivottava lähtökohta ja tulevaisuuden linjaus. Kriittisellä ajattelulla on tärkeä ja arvostettu asema matkalla pönötysvapaaseen yhteiskuntaan.

Toisaalta sokeus nähdä systeemisiä kokonaisuuksia sekä niiden välisiä vuorovaikutussuhteita voi muodostua eri yhteisöissä ja organisaatioissa harjoitettavan tulevaisuus- ja ennakointityön suoranaiseksi esteeksi. Varoitankin tässä yhteydessä paitsi pönötyssokeudesta myös asian kielteisistä implikaatioista ennakointiprosessien ja proaktiivisen tulevaisuustyön kannalta. Jo yksi pönöttävä johtaja voi tuhota dialogiin pyrkivän ennakointiprosessin organisaatiossa.

Onko pönötys jäämässä historiaan?

”Pönötys” tuo sanana monille lukijoilleni mieleen todennäköisesti sellaisia asioita kuin (1) tärkeily, (2) oman yhteiskunnallisen aseman ylikorostunut osoittaminen, (3) jäykkä sosiaalinen käyttäytyminen sekä (4) byrokraattisen hierarkkisuuden lisääntyminen eri yhteisöissä, organisaatioissa ja yhteiskuntarakenteissa.

Tärkeilevä käyttäytyminen, esiintyminen jäykästi tai tiukkapipoisesti sekä aktiivinen poseeraus ja hakeutuminen huomion kohteeksi tulkitaan usein pönöttämiseksi. Tämäntyyppinen tärkeilevä käyttäytyminen voidaan liittää autoritaariseen persoonallisuustyyppiin, joka ilmenee erityisen voimakkaana ilmiönä totalitaristisissa valtioissa (joissa valtaa usein pitävät yksisuuntaisia käskyjä sanelevat sekä väkivaltaan hallinnan keinona turvautuvat diktaattorit).

Maailmassa tällaisia totalitaristisia valtioita on noin 45 kappaletta – tarkka määrä tosin riippuu siitä, kuinka ”totalitaristinen valtio” tarkemmin (ja kulloinkin) määritellään. Lisäksi maailmassa on useita epäonnistuneita tai keskeneräisiä (eli ”vain osittain onnistuneita”) demokratioita, joissa kärsitään syvästi pönötysilmiöstä tunnetuin ikävin seurauksin. Pönötys voi johtaa ääritilanteissa siihen, että kansalaiset eivät koskaan pääse osallistumaan yhteiskunnan tulevaisuusajatteluun, huomisen mahdollisuuksia koskevaan kehitystyöhön eivätkä myöskään varsinaiseen yhteiskunnan kehityksen ennakointiin. Pönötys luo tehokkaasti osattomuutta.

Autoritaarisen persoonallisuuden teoria oli aikanaan hyvin vaikutusvaltainen (ja toisaalta yhä nykyäänkin jossakin määrin myös kiistanalainen) teoria. Kyseessä oli 20. vuosisadan puolivälin keskeinen teoria, joka pyrki selittämään verraten kattavasti niitä voimia, jotka liittyivät fasismin vetovoimaan sekä etnosentriseen kansallisajatukseen vahvasti sitoutuneisiin ihmisjoukkoihin.

Vuonna 1950 julkaistu perusteos The Authoritarian Personality (Adorno et al. 1950) oli tärkeä autoritaarisuus- ja pönötyskeskustelun avaaja Kaliforniassa Yhdysvalloissa. Se oli iso merkkipaalu autoritaarisuuskeskustelussa, ja myöhemmin myös Erich Fromm osallistui teema-aluetta koskevaa keskusteluun artikkelillaan ”The Authoritarian Personality (Fromm 1957). Monialaisesti oppineen teoreetikon Erich Frommin sekä hänen kollegojensa ajatukset autoritääriseen persoonallisuuteen (engl. the authoritarian personality) liittyen ovat edelleen mielenkiintoisia ja tärkeitä tulkintayrityksiä (myös pönötykseen liittyen).

Alkuperäinen autoritäärisen persoonallisuuden teorian kritiikki johti tutkimustyössä myöhemmin erinäisiin muihinkin vaihtoehtoisiin teorioihin ja keskustelunavauksiin. Tämä pohdiskelu johti erityisesti arvoja, ideologiaa ja asenteita koskeviin havaintoihin ja päätelmiin, joiden keskiössä oli muutamia tärkeitä oletuksia ja näkökulmia kuten (1) oikeistolainen autoritaarisuus (Right Wing Authoritarianism, RWA), (2) sosiaalinen konservatismi (Social Conservatism, SOC), (3) sosiaalisesti dominoiva orientaatio (Social Dominance Orientation, SDO) sekä (4) jyrkkä tasa-arvon vastaisuus (Radical Anti-equality Thinking, RAET). Nämä ilmiöt ovat vahvasti läsnä monissa yhteiskunnallisissa prosesseissa.

Uudessa autoritäärisen persoonallisuuden tutkimustyössä sekä sen pohjalta virinneessä keskustelussa olennainen tuore näkökulma oli se, että pönötystä voi periaatteessa esiintyä sekä oikeistossa (radikaali äärioikeisto) että vasemmistossa (ml. stalinismi, radikaali vasemmisto). Lisäksi uusi näkökulma oli se, että pönötys voi kytkeytyä tiettyjen tarkasti määrättyjen arvojen puritanistiseen signalointiin (ml. uskonnolliset ääriliikkeet), jolla ei tarvitse olla mitään tekemistä perinteisen poliittisen ajattelun kanssa.

Ihmisen moraalinen kehitys kytkeytyy aina sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja siten suhteeseen erilaisiin auktoriteetteihin. Sosiaaliset tekijät vaikuttavat aina ihmisen moraaliseen kehitykseen. Moraalisen kehityksen viitekehykseen on kuuluttava (1) perspektiivin ottaminen ja (2) perspektiivin ottamiseen vaikuttavat prosessit (esim. affektiivinen empatia ja sympatia) sekä (3) tekijät, jotka vaikuttavat näkökulman ottamisen kehittymiseen (esim. vertaisvuorovaikutus). Ihmisen moraalinen kehitys tapahtuu aina sosiaalisessa vuorovaikutuksessa (Garrigan et al. 2018).

Pönötys ja sen edellyttämät moraaliset valinnat eivät siis kehity koskaan sosiaalisessa tyhjiössä. Nämä sosiaalisen vuorovaikutukset perustekijät vaikuttavat aina pönötyksen mittakaavaan ja laajuuteen organisaarioissa. Sosiaalinen vuorovaikutus organisaatioissa voi joko vahvistaa pönötystä tai se voi heikentää pönötystä. Jos haluamme kehittää pönötysvapaata yhteiskuntaa, on syytä kiinnittää huomiota sosiaalisen vuorovaikutukseen ja sen kehitykseen erityyppisissä organisaatioissa.

Edellä mainittuun teoretisoitiin liittyen RWA:n ja SDO:n ajateltiin alun perin olevan kahden erilaisen autoritaarisen persoonallisuustyypin suoria ilmentymiä. Myöhemmin niiden on nähty kuvaavan sosiaalisia tai ideologisia asenneulottuvuuksia, joihin vaikuttavat lukuisat sosiaaliset ja henkilökohtaiset alatekijät (ks. Duckitt 2015). Voidaan siis todeta, että pönöttävää ja autoritaarista käyttäytymistä koskevat selitykset liittyvät henkilötasolla yhden selvän syyn tai tekijän sijasta useisiin eri persoonallisuustekijöihin ja arvovalintoihin – samoin kuin sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja viestinnälliseen signalointiin.

Kuten tunnettua, myös perheissä ja työpaikoilla voidaan kärsiä erilaisesta yksilöiden harjoittamasta pönötyksestä. Sekä miehet että naiset – ja yhtä hyvin nuoret kuin vanhat ihmiset – saattavat pönöttää aktiivisesti. Yhteisinä ja yleisinä pönötystä koskevina avaintekijöinä voidaan usein tuoda esille vallanhalu sekä tähän persoonallisuuspiirteeseen olennaisesti liittyvä dominoiva, alistava asenne muita ihmisiä kohtaan.

Monet nuoret ja nuorekkaat ihmiset (so. nuoremman sukupolven edustajat) mieltävät pönötyksen enemmän historiaan kuin nykypäivään kuuluvana asiana. Kuitenkaan havainnot nyky-yhteiskunnan tilasta ja kehityksestä eivät tue näkemystä, että pönötyksen eri muodot olisivat jääneet taaksemme historian pölyttyneille lehdille.

Ehkä hyvinkin pettyneenä tähän asiantilaan voidaan vielä jatkaa, että pönötys saattaa elää ja voida hyvin paitsi nykyajassa myös tulevaisuudessa. Pönötystä voi esiintyä huomisen maailmassa ja yhteiskunnassa jopa nykyistä laajemmassa mittakaavassa kuin nyt keväällä 2024, jos emme tarkemmin kiinnitä huomiota pönötykseen sosiaalisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Pönötyksellä on monia kielteisiä vaikutuksia yhteisöihimme, organisaatioihimme ja niiden jokapäiväistä toimintaan. Ääritapauksissa pönötys johtaa vallan ja resurssien väärinkäyttöön ja demokratian kaventumiseen.

Toki pönötyksellä voi olla joitakin positiivisiakin vaikutuksia, mutta ehkä lopulta kuitenkin vain hyvin rajoitetussa määrin. Voi myös olla vaikeaa (käytännössä mahdotonta) määritellä ”lakisääteistä pönötystä” tai ”optimaalista pönötyksen mittakaavaa” eri yhteisöissä tai yhteiskunnissa. Pönötystä voi esiintyä (1) vähäisessä mittakaavassa (siedettävä kevytpönötys), (2) keskivahvassa mittakaavassa (helposti haastavaksi muuttuva pönötys) ja (3) erittäin vahvassa mittakaavassa (sietämättömän raskas pönötys). Pönötys vaihtelee yhteiskunnan eri organisaatioissa kevytpönötyksestä aina raskaaseen pönötykseen asti.

Jos halutaan ymmärtää pönötyksen erilaisia (ja moninaisia) vaikutuksia yhteiskunnalliseen kehitykseen, on hyvä muistuttaa lukijaa niin sanotun systeemiteorian näkökulmista. Edesmennyt merkittävä saksalainen professori Niklas Luhmann (jota pidetään yhteiskuntatieteissä hyvin keskeisenä sodanjälkeisenä teoreetikkona) esitti yhteiskunnan systeemisen kokonaisuuden koostuvan kymmenestä alajärjestelmästä, jotka ovat tiiviisti yhteyksissä toisiinsa (Luhmann 2013).

Edellä todettuun voidaan lisäksi jatkaa, että erilaisten yhteiskunnallisten verkostojen ja sosioteknisten (eko)systeemien toiminta ja tulevaisuus perustuvat pohjimmiltaan myös luonnon ekosysteemien kestävyyteen ja monimuotoisuuteen sekä erilaisiin luonnossa ilmeneviin (biologisiin, kemiallisiin, fysikaalisiin) prosesseihin. Nykyisen rajun ilmastonmuutoksen, luontokadon sekä hälyttävien ympäristöhaasteiden keskellä luonnon ja ympäristön hyvinvointi muodostavat ison eksistentiaalisen haasteen myös inhimillisten järjestelmiemme ja yhteiskuntiemme kestävyydelle (Kaivo-oja 2002, Roth 2019).

Voidaan jopa väittää, että ihmiskunta on pönöttänyt luonnon ekosysteemien edessä siinä mittakaavassa ja historiallisesti jo niin pitkään, että olemme ajautuneet laajamittaisen luontokadon partaalle ja nyt luontokato uhkaa ekosysteemien tasapainoista toimintaa hälyttävän isossa mittakaavassa. Tosiasia on, että Suomessakin ekologinen (hiili)jalanjälkemme on liian iso suhteessa luonnon uudistumiskykyyn. Tässä mielessä pönötys on riistäytynyt käsistämme. Hälyttäviä signaaleja tästä on saatu riittävästi.

Tutkijapiireissä hahmotetaan ja kiteytetään asiat usein siten, että on olemassa (1) taloudellinen, (2) poliittinen, (3) sosiaalinen, (4) tekninen, (5) ekologinen sekä (6) arvojen maailma/systeemi/kenttä, jotka monin eri tavoin ohjaavat toimintaamme. Tällaisten luokittelujen yhteydessä on totuttu varsinkin tulevaisuudentutkimuksen ja ennakointityön yhteydessä puhumaan PESTEV- tai STEEPV-analyysistä (ks. Mannermaa 1999, 2004, 2008).

Esimerkiksi tulevaisuuden trendit ja vastatrendit määritellään usein edellä lueteltujen systeemisten kehikoiden pohjalta. Samoin niin sanotut heikot signaalit ja villit kortit voidaan hahmottaa ja ryhmitellä näiden kategorioiden pohjalta ja kautta. Tulevaisuustyön ytimeen kuuluvien skenaarioiden ja visioiden laadinnassa voidaan niin ikään hyödyntää erilaisia systeemiteoreettisia malleja ja kategorisointeja (ks. esim. Malaska & Holstius 1999, 2004; Snowden & Boone 2007; Ritchey 2015).

On syytä korostaa, että systeemiteoreettiset määrittelyt ohjaavat ennakointityötä ja -prosesseja sekä suoraan että välillisesti. Hyödyntämämme käsitteet ja tekemämme käsitemäärittelyt eivät tietenkään ole sisällöiltään mitenkään arvoneutraaleja. Jotkut tieteen sisäiset käsitemäärittelyt voivat jopa edistää tarpeetonta pönötystä.

Pönötyssokeus ja pönötyksen laaja tuntematon kenttä

Monien yhteisöjen ja organisaatioiden toimintamalleista ja (yritys)kulttuurista puhutaan toisinaan monoliittisena asiana. Vallitseva ”kulttuuri” nähdään niin voimakkaana kontekstitekijänä, että ajatellaan sen pystyvän syömään organisaatioiden strategiat ja toimintamallit hieman kuin ”aamupalana”. Valveutunut, asioita tiedostava yritys- ja tapakulttuuri voisi näin ajateltuna tehokkaasti vastustaa pönötyksen kaltaisia lieveilmiöitä.

Ympäröivä sosiaalinen ja yhteiskunnallinen järjestelmämme on kuitenkin huomattavasti kompleksisempi kuin yleensä ajattelemme. Edellä jo mainittu Niklas Luhmann määritteli yhteiskunnan kokonaisuuden koostuvan seuraavista (ala)järjestelmistä: (1) taloudellisesta järjestelmästä, (2) tieteellisen toiminnan järjestelmästä, (3) poliittisesta järjestelmästä, (4) mediajärjestelmästä, (5) urheilujärjestelmästä, (6) koulutusjärjestelmästä, (7) lakijärjestelmästä, (8) uskonnollisesta järjestelmästä, (9) taidejärjestelmästä ja (10) terveysjärjestelmästä (Luhmann 2012a, 2012b, 2013).

Graafi: Niklas Luhmannin systeemiteorian mukainen kymmenen (ala)systeemin malli (Kaivo-oja 2021).

Kuva 1. Niklas Luhmannin systeemiteorian mukainen kymmenen (ala)systeemin malli (Kaivo-oja 2021).

Nämä kymmenen (ala)järjestelmää ovat kytkeytyneitä eri tavoin toisiinsa ja muodostavat yhteiskunnan kokonaismosaiikin. Jos tulevaisuudentutkimuksen ja ennakointitoiminnan piirissä haluamme ymmärtää nykymaailman ja -yhteiskunnan kompleksisia rakenteita sekä purkaa sen pönöttyneitä rakenteita nykyistä tehokkaammin ja kohdentuneemmin, voivat kuvan 1 havainnollistamat kymmenen (ala)järjestelmää olla hyödyllinen lähtökohta kokonaisvaltaisemman ymmärryksen saavuttamiselle.

Lisäksi voidaan todeta, että eri organisaatioilla voi olla useita toiminnallisia funktioita, jos/kun systeemiteoreettiset näkökulmat otetaan tarkastelussa huomioon kunnolla ja ansaitsemallaan tavalla. Nämä organisaatioiden erilaiset funktiot ohjaavat toimintaa niin yrityksissä kuin laajemmin yhteiskunnassa (Moe & Kaivo-oja 2018).

Kiteyttäen sanottuna: systeemiteoreettinen ajattelu on tarpeellista ja hyödyllistä saadaksemme parempaa ymmärrystä organisaatioiden toiminnasta sekä hedelmällistä pohjaa kokonaisvaltaiselle, proaktiiiviselle ennakointityölle (ks. Bertalanffy & Sutherland 1974; Mendonça et al. 2004; Mendonça et al. 2009; Loveridge 2008; Roth & Kaivo-oja 2016; van der Duin 2016; Roth et al. 2017a; Roth et al. 2017b; Roth et al. 2018a; Roth et al. 2018b; Roth et al. 2019; Roth et al. 2020a; Roth et al. 2020b; Taleb 2020, Valentinov et al. 2021; Kaivo-oja 2021; Roth et al. 2023).

Ilmiömaailman hahmottamisen sekä paremman kokonaisymmärryksen kannalta myös niin sanottu signaaliteoria voi tarjota relevanttia pohjaa pönötykseen liittyvissä sosio-ekonomissa kysymyksissä. Kuten tiedämme, pönötys ilmenee käytännön maailmassa usein erilaisten arkisten viestintätilanteiden ja signaalien kautta välittyvänä status-hakuisena toimintana.

Suomessa ei ehkä ole vielä ymmärretty signaaliteorian merkitystä yhteiskuntatieteelliselle tutkimukselle tai proaktiiviselle ennakointityölle tarpeeksi hyvin. Esimerkiksi ranskalainen professori Thomas Piketty on mielenkiintoinen nykyajattelija omien epätasa-arvoa ja köyhyyttä käsittelevien tutkimustensa kautta. Signaaliteoria ja sovellutukset ovat kasvavan akateemisen tutkimuksen kohde (Ks. Piketty 1998; Deutsch & Ross 2003, Bird & Smith 2005, Arthurs et al. 2009, Conelly at al. 2011, Davies & Giovannetti, 2018, Colombo et al. 2019, Colombo 2021, Bafera & Kleinert 2023).

Jos laatisimme akateemiseen työhön ja taustaan perustuvan ”pönötysbarometrin”, olisi sen laadinnassa syytä ottaa huomioon edellä mainitut kymmenen toiminnallista (ala)järjestelmää (jotka ovat historian mukana eriytyneet omiksi vahvoiksi yhteiskunnan osa-alueikseen omine pönöttyneine signalointikulttuureineen). Signaalien tarkempi tutkimus eri sosiaalisissa järjestelmissä olisi tarpeen ymmärtääksemme organisaatioiden toimintalogiikkaa ja pönötyksen syvempää luonnetta.

Pönötystä voi esiintyä kaikissa kymmenessä (ala)järjestelmässä – ei siis pelkästään politiikan tai talouden piirissä, kuten saatetaan joskus virheellisesti ajatella. Pönötystä voi esiintyä myös taiteen, tieteen, uskonnon, terveysalan, median tai urheilun kentillä (vaikka emme useinkaan tunnista näitä pönötyksen konteksteja kovinkaan hyvin). Itse asiassa saatamme olla usein verraten sokeita jopa räikeälle ja häikäilemättömälle pönötykselle.

Pönötyksen kontekstit ja ilmenemismuodot voivat itse asiassa olla hyvinkin yllättäviä: esimerkiksi katujen hiphopparit ja räppärit omine statusmerkkeineen, luxus-tuotteineen ja heimorituaaleineen saattavat paljastua vähintään keskivahvoiksi pönöttäjiksi! (Blay 2022). Erityisen vahvasti pönöttävät hiphopin kovat tähdet kuten Jay-Z ja Pharrell Williams arvokkailla luxus-kelloillaan (Herold 2023). He kilpailevat jopa Venajän ja Kiinan oligarkian jäsenten kanssa pönötyksen tasosta kalleine luxus-tuotteineen (Lazzazera 2023, Verot 2023).

Voidaan myös perustellusti väittää, että yhteiskunnassa esiintyy paljon ”piilopönötystä”. Pönötystä koskeva sokeus tai likinäköisyys onkin verraten yleistä nykyajassa. Jos toisaalta haluamme ymmärtää ja ennakoida pönötyksen tulevaisuutta nykyistä paremmin ja perusteellisemmin, tulisi yhteiskunnan systeeminen kokonaisuus hahmottaa entistä tarkemmin sekä tunnistaa se laaja ”piilopönötyksen” maailma, joka liittyy eri (ala)järjestelmien lisäksi näiden alajärjestelmien keskinäiseen pönöttävään vuorovaikutukseen. Pönötystä esiintyy siis alasysteemien sisällä mutta myös niiden välillä.

Edellä olevan kuvan 1 mukainen graafinen esitys pyrkii havainnollistamaan asioita ja vuorovaikutussuhteita. Se auttanee osaltaan ymmärtämään eri ala(järjestelmien) välisiä yhteyksiä, kommunikaatiosuhteita ja keskinäisriippuvuutta toisistaan.

Pönötysvapauden visio ja missio?

Jos haluamme määrätietoisesti edetä kohti vähemmän pönöttävää yhteiskuntaa, tulisi kunnianhimoiseen pönötysvapauden visioon liittyvä kulttuuris-sosiaalinen savotta ja tehtäväkenttä ymmärtää erittäin laajana ja mittavana operaationa. Kyseessä ei ole pieni projekti tai minimissio. Sitä ei voi hoitaa ”mikromanageroinnilla”.

Moniin sosiaalisiin ”linnakkeisiin” liittyy ikään kuin sisään rakennettuna mammuttimaisen organisaation idea, jolla halutaan pönkittää organisaation valtaa ja asemaa. On ymmärrettävää, että harvalla yksittäisellä kansalaisella on uskallusta käydä ”mammuttien” edustaman pönötyksen kimppuun tai liiemmin edes kritisoida niitä. On usein sosiaalisesti turvallista sallia pönöttävät tavat ja vallan rituaalit.

Pönötykseen liittyy monia yhteiskunnallisia lukkoja ja jäykkyyksiä, joista on vaikea vapautua. Yksi merkittävä ajankohtainen esimerkki pönötyksen lukkiuttavasta vaikutuksesta oli mielestäni ”Tapaus Aleksei Navalnyi”. Uutislähteiden perusteella on voitu nähdä, että vahvasti pönöttävän valtion sekä sen johdon arvostelu ja kyseenalaistaminen voivat aiheuttaa ihmisen elämässä isoja ongelmia (ks. Lassila 2016; Goode 2019; Zaloznaya et al. 2022).

Toisaalta voidaan sanoa, että terveellä tavalla kriittinen suhtautuminen vahvaan pönötykseen on ainakin jossakin määrin demokraattisen yhteiskunnan ja kansanvaltaisen kehityksen perusedellytys. Jos pönötystä esiintyy isossa mittakaavassa (kuten monissa maailman maissa on tapahtunut), asialla on negatiivista vaikutusta kansantalouden ja yhteiskunnan dynamiikalle sekä lopulta myös kansalaisten hyvinvoinnille.

Selvää on sekin, että autoritaarisissa maissa valtionjohtaja ei yksin pönötä, vaan on olemassa suurempi pönöttäjien verkosto (”vallan linnake”), joka käyttää valtaa ja pönöttää eri tasoilla osana hierarkkisesti järjestynyttä yhteiskuntaa. Esimerkiksi Venäjän kohdalla kyseessä on – asioita länsimaisin silmin katsottuna – tavallaan äärimmäinen tapausesimerkki pönötyksen lukkiuttavasta yhteiskunnallisesta vaikutuksesta.

On varsin selvää, että esimerkiksi Pohjoismailla on moniin muihin maihin, kansakuntiin ja yhteiskuntamalleihin verrattuna lukuisia myönteisiä tekijöitä kansalaisten hyvinvointiin ja sosiekonomiseen menestykseen liittyen. Kaikki Pohjoismaat ovat viime vuosikymmenten vertailujen perusteella olleet maailman hyvinvoivien ja onnellisimpien kansojen joukossa – toisin kuin esimerkiksi Venäjä (Helliwell et al. 2024). Pönötyksestä vahvasti kärsivät maat eivät useinkaan menesty erilaissa kansakuntien välisissä hyvinvointi- ja onnellisuusvertailuissa.

Aikaisemmin (länsi)maiden historiassa puhuttiin muun muassa ”privilegioista”, ”läänityksistä”, ”kuninkaallisuudesta” ja ”aateluudesta”, jotka nähtiin kaikki aivan luonnollisina ilmiöinä. Menneinä vuosisatoina miellettiin luonnolliseksi ja ”normaaliksi” asiaksi se, että jotkut ihmiset ja sosiaaliset luokat elivät ja vaikuttivat toisten (luokkien) yläpuolella. Tämän yhteiskunnallisen rakenteen pohjalta käytöstavoiksi vakiintunut ”pönötys” oli myös enemmän sääntö kuin poikkeus.

Nykypäivän näkökulmasta tällainen perinteinen, elitistinen ajatusmalli on toki ongelmallinen – ainakin, jos tasa-arvo, yhdenvertaisuus tai demokratia halutaan ottaa vakavasti huomioon ja asettaa keskiöön erilaisessa yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä poliittisen päätöksenteon rakenteissa.

On hyvä myös tiedostaa, että hierarkkisesti johdetussa ja byrokraattisesti jäsentyneessä organisaatiossa tiimityöskentely sekä sen pohjalta syntyvä innovaatiotoiminta ei ole niin verkottunutta, tehokasta ja tuloksellista kuin yrityskulttuuriltaan luovassa ja otteeltaan ”studiomaisessa” liiketoimintaorganisaatiossa (jossa tekemisen henki on vapaampi ja tiimityömäisempi). Tällainen tärkeä empiirinen tulos saatiin Asia Science Awardsilla (2023) palkitussa tieteellisessä tutkimuksessa, joka käsitteli vihreän siirtymän innovaatiotoimintaa (ks. Ogbeibu et al. 2020).

On myös niin, että johtajien ja heidän alaistensa puheet voivat edustaa pelkästään retorista signalointia vailla substanssia ja todellisuuspohjaa (ks. Farrell & Rabin 1996). Lennokkaat hissipuheet tai epärealistiset PowerPoint-esitykset eivät tietenkään automaattisesti vahvista yhteisöjen järkevää organisoitumista, uudistumista ja kehittymistä. Tätä teemaa on käsitelty laajasti jo 1990-luvulla sekä myöhemminkin julkaistussa tutkimuskirjallisuudessa (ks. esim. Palonen & Summa 1996, Bird & Smith 2005, Farrell & Rabin 1996, Almazan et al. 2008, Arthurs et al. 2008).

Lopuksi: pönötyksen haitallisuudesta ja ratkaisumalleista

Emme ole erityisen harjaantuneita tai taitavia yhteiskunnan kompleksisuuden havaitsemisessa emmekä sitä koskevassa analyysityössä.

Aikaisemmin jo mainittu systeemiteoreettinen näkökulma voisi olla yksi hedelmällinen tapa hahmottaa haasteita, ongelmia ja mahdollisuuksia sekä johtaa organisaatioita nykyajan kompleksisessa maailmassa ja jatkuvasti muuttuvien olosuhteiden keskellä.

Pönötystä tulisi tarkastella myös akateemisen tutkimuksen menetelmin lähtökohtana nykyistä kriittisempi, määrätietoisempia ja systeemiulottuvuutta korostava perspektiivi (ks. esim. Roth & Kaivo-oja 2016; Roth et al. 2017; Roth et al. 2018a, 2018b; Kaivo-oja 2021). Esille on tullut jo sekin, että pönötykseen perustuvaa sosiaalista signalointia ei voida ajatella erityisen toivottavana viestinnällisenä käytäntönä tai toimintamallina.

Pönötyksen sosiaaliset vallan ”linnakkeet” voivat olla hyvinkin vaikutusvaltaisia sekä epäedullisesti prosesseihin ja ihmisten hyvinvointiin vaikuttavia. Lopuksi voimme siteerata Erich Frommin artikkelia ”The Authorian Personality” (Fromm 1957, 3–4):

Passiivis-autoritaarinen tai toisin sanoen masokistinen ja alistuva luonne pyrkii – ainakin alitajuisesti – tulemaan osaksi suurempaa yksikköä, riipusta, hiukkasta, ainakin pientä, tästä ”suuresta” henkilöstä, tästä ”suuresta” instituutiosta tai tästä ”suuresta” ideasta. Henkilö, instituutio tai idea voi itse asiassa olla merkittävä, voimakas tai vain uskomattoman paisunut yksilöstä, joka uskoo heihin. Olennaista on, että subjektiivisella tavalla yksilö on vakuuttunut siitä, että ”hänen” johtajansa, puolueensa, valtionsa tai ideansa on kaikkivoipa ja korkein, että hän itse on vahva ja suuri, että hän on osa jotain ”suurempaa”. Tämän autoritaarisen luonteen passiivisen muodon paradoksi on: yksilö vähättelee itseään, jotta hän voi – osana jotain suurempaa – tulla suureksi itse. Alitajuisesti hän tuntee oman voimattomuutensa ja tarvitsee johtajan hallitsemaan tätä tunnetta. Tämä masokistinen ja alistuva yksilö, joka pelkää vapautta ja pakenee epäjumalanpalvelukseen, on henkilö, jonka varassa autoritaariset järjestelmät – natsismi ja stalinismi – lepäävät. (käännös alkuperäislähteestä Fromm 1957, 3–4).

Tämä klassinen autoritaarista persoonallisuutta käsittelevä teksti kertoo pönötyksen lujasta ytimestä. Teksti kertoo myös ja erityisesti siitä, että pönötykseen tarvitaan aina laajempia, alistuvista yksilöistä koostuvia sosiaalisia verkostoja, joissa yksilöt kokevat jollakin tavalla myös hyötyvänsä johtajien pönötyksestä.

Vaikka Frommin artikkelin teksti on jo vanha ja perustuu toisen maailmansodan jälkeen 1950-luvun lopulla käytyyn kulttuuri- ja yhteiskuntakriittiseen keskusteluun, tuo se jotakin hyvin olennaista esille pönötyksestä sekä jäykän, autoritaarisen käyttäytymisen sosiaalisesta perusluonteesta. Vahva pönötys on yksi perusedellytys totalitaristisille järjestelmille. Jos pönötys voidaan rajata kohtuulliselle siedettävälle tasolle, voidaan elää demokraattisemmassa yhteiskunnassa.

Pönötysvapaan vision käytännön toteutus edellyttäisi parempaa ymmärrystä ja tietoisuutta pönötyksen kovasta yhteisöllisestä ja yhteiskunnallisesta ytimestä. Pönötystä koskeva sokeus voi toisaalta olla kohtalokasta niin organisaatioiden ja yhteiskuntien tulevaisuus- ja ennakointityölle kuin muulle järkiperäiselle toiminnalle. Pönötyksen kiistaton haittapuoli on se, että se usein estää aitojen dialogien ja rohkeiden debattien syntyä yhteiskunnassa ja sen organisaatioissa. Ihmisten toiminta on rationaalista vain rajoitetusti kuten Herbert A. Simon esitti (ks. Simon 1976; vrt. Stein 1996). Pönötys voi ruokkia hyvin irrationaalista käyttäytymistä yhteiskunnassa. Vahvassa pönöttyneessä organisaatiokulttuurissa sosiaalisista kulisseista ja vallan rituaaleista voi muodostus tärkeämpiä kuin toiminnan sisällöistä ja rationaalisista argumenteista.

Jos ja kun ihmisten toimintaa ohjaa sosiaalinen ylipönötys, toiminta on aina hyvin voimakkaasti rajoittunutta rationaalisen käyttäytymisen osalta. Ennakointitoiminnan keskeinen sosiaalinen funktio on pitää rajoitetun rationaalisuuden ongelma mahdollisimman pienenä ongelmana yhteiskunnassa. Siksi on tärkeää pitää pönötyksen taso yhteiskunnassa kohtuullisena ja välttää vahvaa ylipönötystä, joka estää järkiperäistä ja johdonmukaista keskustelua tulevaisuuden mahdollisista ja toivottavista kehityskuluista, visioista ja missioista.

Lopuksi todettakoon, että halu alistua jonkin suureksi koetun johtajatahon alaisuuteen luo usein sosiaalisen perustan ja ajurin laajamittaiselle pönötykselle. Kun epäröinti ja alistuminen tapahtuvat tarpeeksi suuressa mittakaavassa, saattavat demokratia ja tasa-arvo olla oikeasti vaaran vyöhykkeellä. On syytä todeta, että pönötysvapaus voi pohjautua ainoastaan ihmisten omalle ja aidolle vapauden halulle.

Kirjallisuus

Adorno, T., Frenkel-Brunswick, E. Levinson, D. & Sanford, R.N.. (1950). The Authoritarian Personality. New York: Harper & Brothers.

Almazan, A., Banerji, S. & De Motta, A. (2008). Attracting attention: Cheap managerial talk and costly market monitoring. The Journal of Finance 63(1), 1399–1436.

Arthurs, J. D., Busenitz, L. W., Hoskisson, R. E. & Johnson, R. A. (2009). Signaling and initial public offerings: The use and impact of the lockup period. Journal of Business Venturing, 24, 360–372.

Bafera, J., & Kleinert, S. (2023). Signaling Theory in Entrepreneurship Research: A Systematic Review and Research Agenda. Entrepreneurship Theory and Practice, Vol. 47(6), 2419-2464.

Bertalanffy, L. & Sutherland, J. W. (1974). General System Theory. Foundations, Development, Applications. New York: Braziller.

Bird, R. B. & Smith, E. A. (2005). Signaling theory, strategic interaction, and symbolic capital. Current Anthropology, Vol. 46, 221–248.

Blay, Z. (2022). How the Luxury Industry Finally Learned to Stop Worrying and Love Hip-Hop. October 2022. Robb Report https://robbreport.com/lifestyle/news/how-hip-hop-won-over-the-luxury-industry-1234752018/

Colombo, M., Meoli, M., & Vismara, S. (2019). Signaling in science-based IPOs: The combined effect of affiliation with prestigious universities, underwriters, and venture capitalists. Journal of Business Venturing, Vol. 34(1), 141–177.

Colombo, O. (2021). The use of signals in new-venture financing: A review and research agenda. Journal of Management, Vol. 47(1), 237–259.

Davies, W. E., & Giovannetti, E. (2018). Signalling experience & reciprocity to temper asymmetric information in crowdfunding evidence from 10,000 projects. Technological Forecasting and Social Change, Vol. 133, 118–131.

Deutsch, Y., & Ross, T. W. (2003). You are known by the directors you keep: Reputable directors as a signaling mechanism for young firms. Management Science, Vol 49(8), 1003–1017 Connelly, B. L., Certo, S. T., Ireland, R. D., & Reutzel, C. R. (2011). Signaling theory: A review and assessment. Journal of Management, Vol. 37(1), 39-67

Duckitt, J. (2015). Authoritarian Personality. International Encyclopedia of the Social & Behavioral Sciences. Edited by J. D. Wright. Second Edition. Oxford: Elsevier, 255–261.

Farrell, J. & Rabin, M. (1996). Cheap talk. Journal of Economic Perspectives, Vol. 10, 103–118.

Fromm, E. (1957). The Authoritarian Personality. Translated by Florian Nadge. Deutsche Universitätszeitung, Band 12, (Nr. 9, 1957), pp. 3–4). Verkkolähde: https://www.marxists.org/archive/fromm/works/1957/authoritarian.htm

Garrigan, B., Adlam, A.L.R. & Langdon, P.E. (2018). Moral decision-making and moral development: Toward an integrative framework. Developmental Review, Vol. 49, 80-100.

Goode, J. P. (2019). Russia’s ministry of ambivalence: the failure of civic nation-building in post-Soviet Russia. Post-Soviet Affairs, 35:2, 140–160.

Helliwell, J. F., Layard, R., Sachs, J. D., De Neve, J.-E., Aknin, L. B. & Wang, S. (eds.) (2024). World Happiness Report 2024. Oxford: University of Oxford, Wellbeing Research Centre.

Herold, R. (2023). Luxury Watches and the World of Hip-Hop. 03/13/2023. chrono magazine. https://www.chrono24.com/magazine/luxury-watches-and-the-world-of-hip-hop-p_108732/#gref

Kaivo-oja, J. (2002). Social and ecological destruction in the first class: a plausible social development scenario. Sustainable Development. Vol. 10, Issue1, 63-66.

Kaivo-oja, J. (2021). Ennakoiva liiketoimintaosaaminen ja sen kehittäminen yhteiskunnan eri tasoisissa toiminnoissa. Pk-yritysten tulevaisuuskestävyys. Futura, Vol. 40, 2/2021, 19–30.

Lassila, J. (2016). Aleksei Naval’nyi and populist re-ordering of Putin’s stability. Europe-Asia Studies, Vol. 68, Issue 1, 118–137.

Lazzazera, M. (2023) What luxury looks like in Russia now. February 28, 2023, Vogue Business. https://www.voguebusiness.com/consumers/what-luxury-looks-like-in-russia-now

Luhmann, N. (2012a). Theory of Society, Vol. 1. Stanford: Stanford University Press.

Luhmann, N. (2012b). Theory of Society, Vol. 2. Stanford: Stanford University Press.

Luhmann, N. (2013). [orig. 2002]. Introduction to Systems Theory. Edited by Dirk Baecker. Translated by Peter Gilgen. Cambridge: Polity Press.

Loveridge, D. (2008). Foresight. The Art and Science of Anticipating the Future. First Edition. London: Routledge.

Malaska, P. & Holstius, K. (1999). Visionary management. Foresight, Vol. 1, No. 4, 353–361.

Malaska, P. & Holstius, K. (2004). Advanced Strategic Thinking. Visionary Management for Leaders. Publication A8:2004. Turku: Turku School of Economics and Business Administration.

Mannermaa, M. (1999). Tulevaisuuden hallinta. Skenaariot strategiatyöskentelyssä. Helsinki: WSOY.

Mannermaa, M. (2004). Heikoista signaaleista vahva tulevaisuus. Helsinki: WSOY.

Mannermaa, M. (2008). Jokuveli. Elämä ja vaikuttaminen ubiikkiyhteiskunnassa. Helsinki: WSOYpro.

Mendonça, S., Cunha, M. P., Kaivo-oja, J. & Ruff, F. (2004). Wild Cards, weak signals and organisational improvisation. Futures. The Journal of Forecasting, Planning and Policy, Vol. 36, Issue 2, 201–218.

Mendonça, S., Cunha, M. P. E., Ruff, F. & Kaivo-oja, J. (2009). Venturing into the wilderness: Preparing for Wild Cards in the civil aircraft and asset-management industries. Long Range Planning. International Journal of Strategic Management, Vol. 42, 23–41.

Moe, S. and Kaivo-oja, J. (2018). Model theory and observing systems. Notes on the use of models in systems research. Kybernetes, Vol. 47, No. 9, 1690-1703.

Ogbeibu, S., Emelifeonwu, J., Senadjki, A., Gaskin, J. & Kaivo-oja, J. (2020). Technological turbulence and greening of team creativity, product innovation, and human resource management: Implications for sustainability. Journal of Cleaner Production, Volume 244 (20 January 2020), Article 118703.

Palonen, K. & Summa, H. (toim.) (1996). Pelkkää retoriikkaa. Vastapaino. Tampere.

Piketty, T. (1998). Self-fulfilling beliefs about social status. Journal of Public Economics. Vol. 70, 115–132.

Ritchey, T. (2015). Futures Studies using General Morphological Analysis. Adapted from an Article for the Millennium Project: Futures Research Methodology Series, Version 3.0. Downloaded from the Swedish Morphological Society. Verkkosivu: http://www.swemorph.com/pdf/futures.pdf

Roth, S. (2019). Heal the world. A solution-focused systems therapy approach to environmental problems. Journal of Cleaner Production. Vol. 216, 504–510.

Roth, S. & Kaivo-oja, J. (2016). Is the future a political economy? Functional analysis of three leading foresight and futures studies journals. Futures. The Journal of Policy, Planning and Futures Studies, Vol. 81, 15–26.

Roth, S., Sales, A. & Kaivo-oja, J. (2017). Multiplying the division of labor: Functional differentiation of the next key variables in management. Systems Research and Behavioral Science, Vol. 34, No. 2, Volume 34, Issue 2, March/April 2017, 195–207.

Roth, S., Clark, C., Trofimov, N., Mkrtchyan, A., Heidingsfelder, M., Appignanesi, L., Pérez-Valls, M., Berkel, J. & Kaivo-oja, J. (2017). Futures of a distributed memory. A global brain wave measurement (1800-2000). Technological Forecasting and Social Change. Volume 118, May 2017, 307–323.

Roth, S., Valentinov, V., Kaivo-oja, J. & Dana, L.-P. (2018a). Multifunctional organisation models: A systems – theoretical framework for new venture discovery and creation, Journal of Organizational Change Management, Vol. 31, No. 7, 1383–1400.

Roth, S., Melkonyan, A., Kaivo-oja, J., Manke, B. & Dana L.-P. (2018b). Interfunctional business models. Map to an uncharted quadrant of the blue ocean, International Journal of Entrepreneurial Venturing, Vol. 10, No. 5, 581–595.

Roth S., Schwede P., Valentinov V., Zazar K. & Kaivo-oja J. (2019). Big data insights into social macro trends (1800-2000): A replication study. Technological Forecasting and Social Change, Vol. 149, December 2019, Article 119759.

Roth, S., Leydesdorff, L., Kaivo-oja, J. & Sales, A. (2020a). Open coopetition: when multiple players and rivals team up. Journal of Business Strategy, Vol. 41, No. 6, 31–38.

Roth S., Schwede P., Valentinov V., Pérez-Valls M. & Kaivo-oja J. (2020b). Harnessing big data for a multifunctional theory of the firm. European Management Journal, Vol. 38, No. 1, 54–61.

Roth, S., Kaivo-oja, J., van Assche, K. & Dahms, H.F. (2023). Expressions of untruth, suppressions of truth. A 21st century reintroduction to “Simulation and Dissimulation”. Futures. The Journal of Policy, Planning and Futures Studies, Article 103283.

van der Duin, P. (Ed.) (2016). Foresight in Organizations. Methods and Tools. First Edition. Routledge Advances in Management and Business Studies. London: Routledge.

Simon, H.A. (1976). From Substantive to Procedural Rationality. 25 Years of Economic Theory, T. J. Kastelein, S. K. Kuipers, W. A. Nijenhuis, and G. R. Wagenaar (eds.), Boston, MA: Springer US, 65–86.

Snowden, D.J. & Boone, M.E. (2007). A leader’s framework for decision making, Harvard Business Review, November 2007. Verkkosivu: https://hbr.org/2007/11/a-leaders-framework-for-decision-making

Stein, E, (1996). Without Good Reason: The Rationality Debate in Philosophy and Cognitive Science. Oxford: Clarendon Press.

Taleb, N.N. (2020). Statistical Consequences of Fat Tails. Real World Preasymptotics, Epistemology, and Applications. Papers and Commentary. The Technical Incerto. USA: STEM Academic Press.

Valentinov V., Roth S. & Pies I. (2021). Social goals in the theory of the firm: a systems theory view, Administration and Society, Vol. 53, No. 2, 273–304.

Verot, O. (2023). Luxury China: Strategy to Connect with the Chinese Elite Society. Gentlemen Marketing Agency, GMA, April 4, 2023. https://marketingtochina.com/about-us/

Zaloznaya, M., Glanville, J. & Reisinger, W.M. (2022). Explaining Putin’s impunity: public sector corruption and political trust in Russia. Post-Soviet Affairs, Vol. 38, Issue 5, 386–409.

YHTEYDET:
Kiinnostaako yhteistyö? Ota yhteyttä täällä. Contact Us | © ponotysvapaus.fi 2024